keskiviikko 30. marraskuuta 2011

Joulukuu lähestyy uhkaavasti....HUOMENNA!

   
  
                       Aina Ihana Adele ja kappale koskettava

                  ja     Sateinen joulukuun viimeinen päivä........
Sää on musta ja
Mielikin on suht musta...
Jotenkin tuntuu että ei jaksa..miksi pitää??
Eikö elämä tosiaan voisi olla jo kohdallani helpompaa...
Aina jotain...
Joko syytetään jostain... tai...vaan....

Ehkä minun tarvii vaan kärsiä tässä elämässä asiasta toiseen,
parempi olisi lukkiutua huoneeseen ja pysyä siellä.
Ei muutosta mullistavaa ,
Ei mainittavaa...
Tulee sellainen helvetin turhautuminen,
sairaana silti yrittää ja yrittää...
Mutta herää kysymys??? MIKSI VITUSSA!!!!


Miksi ei jo minun elämääni voisi tulla
Aurinkoinen säteilevä piste,
nautinto ja ilo eläää...
Kun se ei ole sitä ei ole.....
En tiedä olenko käyttänyt oman sallitu
kiintiön jo sitäkin plaatua??
Vaikka välillä mietin että miten niin olen jo
käyttänyt kaiken...
Ehkä oli tarkoitus että eläisin elämääni
yksin... uhrautuisin lapsilleni ja siinä kaikki....
Niinkö??

En oikeasti tiedä mitä olen.....
Mitä ajattelisin....
Pitäisi tehdä suuria päätöksiä elämässään
enkä kykene siihen....
Ja ihmetellään no miksi et????

En vaan voi,En hemmetissä kykene...
Seuraava päivä on aina ..uusi taistelu...
uuvuttava sellainen..
SÄryt...Ne joita minulla ei ole....
jotka tulee kauppakassin kantamisesta ...
Mummokärryn vetämisestä....
Imuroinnista...jne jne...
Ei minulla niitä pitäisi olla...ja särkylääkkeitä
pitäisi rouskuttaa kuin leipää ja nekään ei
kohta vaikuta...
Päätä särkee...
Ahdistaa...Sitten kysytään Mikä ahdistaa???
EN TIEDÄ!!!!
ELÄMÄ!!!!!!!
MINÄ!!!!!!!!
YKSINÄISYYS!!!!!!
TYHJYYS!!!!!!
surullista ...helevetin surullista...
ei ees mitkään asiat vituta,häiritse ,vaivaa...
tai häiritsee jonkun verran..
mutta kun ei häiritse muita.... niin... hmm..

Ahdistaa... ahdistaa ja ahdistaa
Ehkä se olen MInä....
                                              Mutta onneksi on erillaisia ystäviä elämässäni
                                                           Ovat huolissaan minusta
                                                                        ja
                                                            niinkun Minusta........


                 JA YLLÄTTÄVÄÄ TUHANNEN RAJAN RIKKOONTUMINEN 
                     KUKA IHMEESSÄ MINUA VIITSII LUKEA.............

sunnuntai 27. marraskuuta 2011

Ensimmäinen adventti......

Surullisen Musta ja sateinen....
Luin tyttäreni Blogia ja kirjoitin hänelle blogiin.....

     Rakas tyttäreni ........   <3

Surullista on se että sinulla on se sama juttu kuin äidilläkin ja siskollasi.
En tiedä mikä se on Karma/vain sattumaa??

Surullista se että ei voi luottaa ja se on surullista ettei löydy luotettavaa ystävää.
Kuinka helposti sitä katoaa ns.ystävä,tai tulee syytöksiä olemattomista asioista, 
sinusta tehdään syntipukkia tai ruvetaan vihaamaan...
MIksi??? ( on hyvä kysymys )

Sitä rupeaa ajattelemaan mikä vika minussa on,vaikka vika ei ole minussa.
Surullista mutta totta.

Ystävä jolle avautua,
jollekka kertoa enemmän kuin enemmän.
Ystävä joka kuuntelee ja johon voi luottaa.

Äidin ystävät on olleet lyhytaikaisia...
Äidin elämästä kadonneita.
Tähän asti on kestetty,
jaksettu vaikka yksinkin 
tässä kovassa tylyssä maailmassa.
Se mitä sinulla on jota minulla ei ollut koskaan ....
Äidin rakkautta.
Äidin kuuntelevat korvat ja silmät jotka näkee.
Äiti joka arvostaa ja on ylpeä sinusta.
Äiti joka on läsnä....tavotettavissa.

<3 Rakkaudella Äitisi <3



lauantai 26. marraskuuta 2011

Uusi Perheenjäsen..

SALME SALMIAKKI  3kk

Rankan tutkimuspäivän jälkeinen olotila

Onko ihan pakko???

Näitä on kiva syödä ja niillä leikkiäkkin :D

sunnuntai 20. marraskuuta 2011

Sunnuntain tuoksuja....

Eilen olimme ruokamatkalla Chilessä...
Kampasimpukat oli nuorisolle uus juttu....
eivät inhonneet mutta eivät innostuneet :)
Sitten Lihapata oli ihanaa ja loistavaa suoraan sanoen...
Samoin hedelmäinen uunijuttu.... kastikkeena smetaanaa +fariinisokeria..
smetana kippoon ja farinisokeri päälle ja sai olla huoneen lämmössä ... että sokeri sulaa.....

Sitten tavanomaiseen tapaan pelasimme triviaalia ...
siitä on näköjään tullut tapa.
Ei mitään Pelikoneen peljä vaan perinteistä lautapeliä...






Onpa ollut rankka viikko..




Tässä iässä opeteltava puhumaan mitä haluaa tai ei halua.
..Mies kun ei ole ajatusten lukija..no en ole minäkään..
Jotenkin tuntuu että minä vaan narisen suunapäänä ..kun ei tätä eikä tätä...
Mutta Kun ei häiritse ...niin ei häiritse..eikä toinen tiedä jos minua häiritsee..
Olen jotekin vanhoja traumoja selkäytimestä tulevia tunteita vaan muistellut...ne on niin voimakkaita.
Mutta aikahan näyttää mihin suuntaan ollaan menossa.
ja puhuminen .. sitä harjoittelen..
Ja toivon että toinenkin malttaa sitä tehdä... muussakin kuin kielteissä merkissä...



OIkeasti kun ajattelee.....
En tiedä mitä haluan ...En ole varma kuka olen...
Sen tiedän että Masennus änkesi taas päähäni uudestaan.....
Ahdistus ja säryt vaivaa siinä seurana...
on sitä itkua ja itkua tullutkin tässä......

Uuutta lääkettä kokeilen vanhan lääkkeen lisäksi..
jos se vaikka purisi särkyihini..
niitä mitä minulla ei pitäisi tavallaan olla....niitä särkyjä kuulemma
että se olisi jotain että tyyliin rouvallapa nyt sitten viiraa................


 Toivotaan että asiat edistyy... selviäää ja minä                          
selviän tästä mylläkästä..
ei välttämättä paras aika keskustella liiton tulevaisuudesta .
 Että  onko sitä vai eikö sitä olekkaan...
Aika näyttää missä menemme taikka menen... näin se vaan on..
              Jotenkin on väsy ja nyt varsinkin kun lapset olivat..yritin ollla ... vähemmän
             hiljainen tai jotain........
              Masennus .... ei ole kiva kaveri... se väsyttäää....


.

keskiviikko 16. marraskuuta 2011

Ihanalle Ystävälle Kaunis Kiitos...

IHana yllätys oli tänään kun mies tuli kylältä kotiin..
OLi minulle lähetetty mukaan tuliainen... Aivan ihana <3
Shampanjaa.... ja Kortti tuli päivällä....

Meninkin kylpyyn kynttilänvaloon..
Nautin ihanasta lahjasta ja muutamasta palasta suklaata......

Ihana... Hyvin harvoin tapahtuva juttu....


Rakkaan Edefeltin " Shampanjatyttö" <3
Olen onnellinen :)  kiitos R-L :)

tiistai 15. marraskuuta 2011

Tulehdusta sormessa ja ......

Kaikki muut normi vaivat tai niin sanotusti...
Mutta onneksi on tulossa muuta ajateltavaa välillä ..
Maamenyy ja minun vuoroni ... Lähdemme matkaan Chileen....
Siinä mielessä ihan hauska.. reseptien hiomista....

Että pääsemme sitten porukalla laittamaan ruokaa ,
pitää vaan yrittää pysyä terävistä veitsistä kaukana :))

Ideoita olisi taas päätäynnä..mutta muu kroppa ei jaksa niistä
oikein kummosemmin innostua,yritän rauhoittaa itseäni.
Sen minkä huomaan tässä olotilassa on se että ei ole ...hmm
keskittymiskykyä.. niinkun esim: kirjan lukemiseen..Olisi muuttama
kirja jonka haluaisin lukea mutta en vaan jaksa...

muuta eihän minun tarvitse..
Totta...

Yritän tätä puhumisen puhumista harjoitella edelleen...mutta siitä kehittyy
sellainen tunne että ,kun puhun sanon asioita.
Toinen tekee ne kun olemme puhuneet... muuten ei mitään olisi ehkä tapahtunut
tai tapahtuisi... pistää minut miettimään..
Että jotkut asiat on vaan tärkeempiä kuin toiset ,ei sille voi mitään.
mutta mitä tehdä se on eri asia... todellakin...

Huomaan ärsyyntyväni helposti...
ja kun sanon.. ihan varmasti asiasta... koen että se on
nalkuttamista... (koska äitini on mestari nalkuttaja vaikkakin


ei ääneen vaan viittomalla,m utta äiti osasi kääntää asian että hän
ei hauku ..hän vaan Neuvoo...Mutta... ei sekään toimi)
En halua nalkuttajan leimaa.... siksi sitä kai on ollut hiljaa.
Mainitsematta mistään mitään...
Ja tekemällä kun ei jaksa odottaa kun ei toista tietyt asiat hetkauta
mihinkään suuntaan....


elämä on välillä niin kummallista......... Onneksi on hauskoja ystäviä ja rakkaita sekä tärkeitä.

maanantai 14. marraskuuta 2011

Lääkkeitä ja Mietteitä .....

Ja tyhjyyttä ihan mukavasti..
TOdella tuntuu siltä että esitetään jotain... esitystä.
Minä vaan olen se ulkopuolinen seuraaja.

Se turhake...........  jolla on särkyjä joita ei ole... *nauraa*
Ja joka pyytää ja joka kerta tulee mieleen että anteeksi.... ???!!!






keskiviikko 9. marraskuuta 2011

Ahdistuksen Ahdistus....

Kun iskee päälle ...sitä ei voi muuta kuin pysähtyä ja odottaa että
tunne menee ohi....
Tuntuu että elämä on aina yhtä opiskelua asiasta toiseen ja kolmanteen.
Jopa tässä iässä....

Taas ollaan tietyssä pisteessä elämää ja mietitään mitä ihmeessä ,miten oikeesti
asiat on ja miten ne pitäisi olla...
Kuinka helppoa on valita se vaivaton mutta ahdistava tie..... puhumattomuus.
Siinä minä olen suorastaan vallan loistava...
Puhumattomuudessa...pidän sievästi sisälläni ja kehitän ..... pääkopassani asioista
maailman suurimmat ongelmat.

En minä haluaisi muita vaivata...ne on minun ongelmia....
minun märehtimisen aiheita....
mutta silti olisi hyvä puhua,varsinkin sille ongelman tuottajalle....tai aiheuttajalle...
eikä pidä odottaa tosiaan että joku saatika miehet tai naiset olisivat ajatusten lukijoita...
ei ne ole sen kummoisempia kuin minä..

ja minä en muuten osaa lukea ajatuksia....
kuvittelen jotain..tulkitsevinani jotain....
mutta ...niin ja puhujan lahjat kelle on suotu....
 ehkä puhuu sinut ympäri tai suohon..
Sekin vaara tietysti on olemassa....

Lääkäriin pääsin viimeviikolla aika helposti... ei tehnyt edes kipeää kenellekkään..
UUtta läääkettä... ei vaikuta särkyihin (jota minulla siis ei ole..)
Syön sitä siis masislääkkeen lisäksi... siinäpä sitä rouskuttamista kerrakseen.
Kun pääsisi ahdistuksen tunteesta... tunteesta kuin käsi hyvin hyvin raskas painaisi rintakehääsi
ja tuntuu että sydän karkaa vauhdissaan...
Se ... se... ei ole lainkaan kivaa....

Olen kuin lapsi opettelen puhumaan... pelkään...mutta opettelen...
Pelosta saan kiittää entisiä puolisoitani.... mutta tässä sitä rämmitään ....





kaikella on tarkoituksensa .....aina ....

                             taas myöhemmin lisäää ..eiköhän tässä jotain tullut taas avauduttua :)

                                                         

torstai 3. marraskuuta 2011

Musta Marraskuu


Surullista on huomata että ei kykene tuskaltaan kirjoittamaan mitään... ei edes mikä avaisi lukot taikka solmut,mutta ei ... 
Se on tietysti sanottava se mitä on joskus miettiny ja naurannu kamuille niin .... voi joskus osua pelottavasti oikeaan... se on hmm... surullista....hmm.. loukkaavaa.... tai miten se oikein aattelis.
kun tietyllä tavalla ymmärtää mutta sitten ei ymmärrä millään tavalla... 
tai  pitäisikö sanoa että moni asia on saanut vaan vahvistuksen että  niin eihän sitä tietysti 
jouda tai ei sekään ole oikea sana... mutta ... jotain kummallisen sekavaa...
Lääkärille menen koska musta marraskuu on nyt tosiaan musta marraskuu....

Onneksi on ystäviä.... tai onko se onneksi???




tiistai 1. marraskuuta 2011

1.11.11

                                      Ei vaan nyt jaksa kirjoittaa kuvat kertokoot :)