torstai 28. marraskuuta 2013

Joulukin tulla tupsuttelee....

mutta lunta vaan ei täällä etelässä näy.
Lumen valkeus kyllä piristäisi mieltä kummasti.
On sitä jotain saanu tehtyäkin pikku hiljaa päivä kerrallaan ,
kun ei tarvitse tehdä yhtenä päivänä kaikkea .

ja päätös ei joululahja ostos vouhkaamista... on aika kiva idea.
Nautitaan vaan olosta ja porukasta joka on paikalla eli lapset..
                   

Leipomuksia olen miettinyt mutta ei voi leipoa pari palaa maustekakkua ,
tai pari palaa bostonkakkua.. ei todellakaan .
Jouluksi kun mietin jotain hyvää jos olisi..
tahtoo vaan käydä niin että kaikki jää itselleen syötäväksi,
sitten muistutan joulun jälkeen syöttöpossulta jolta taidan jo muutenkin näyttää.
*huokaus*
Olisipa jotenkin helppoa mutta ei....

Sitten muistelin sellaista leivosta tai kakkupalaa ...
tummaa maustekakkua ,kosteahkoa..päällä vaaleanpunaista tätä pomadaksiko sitä sanotaan.
sellainen ei ihan neliskanttinen mutta pitkulaisen mallinen kakkupala...
Tupsahti tässä mieleeni päivänä eräänä mutta enpäs saa sen nimeä mieleen..

Kun ottaa yliaikaisia päikkäreitä se tarkoittaa myös sitä että ihan heti vaan
ei rupea nukuttamaan kun menee sänkyyn. :/
Salme odottaa nätisti sängyn vieressä että käännyn vatsalleni  että voi tulla peffan tai selän päälle nukkumaan.
Joskus tai useimmin jos olen liian hidas Salmen mielestä niin siinä käy
sitten niin että salme tulee masunpäälle nukkumaan *nauraa*

Mutta jos yrittäisi nukkumaan menoa uudestaan...öitä..

lauantai 23. marraskuuta 2013

Tasan 11v sitten...niin aika kuluu

Aurinkoinen lauantai päivä on piristävä kuin pimeä ja sateinen päivä.
Lunta vaan ei ole näkynyt,kuvia on joutunut katselemaan että tietäisi missä mennään.
Ajatusta on ollut tulla kirjoittamaan ,..mutta innostus ja inspis on ollut vaan kateissa... ja joskus
vähän turhaantuneena ...miksi kirjoittaa... miksi?

Niin aika kuluu...muistan vaan epäilyksen minun lasten kasvatuksesta ,minun periaatteista siinä.
Raivostuneena sain kommentin Kasvata lapsesi itse ... niin itseäsi saat syyttää kun kaikki
menee persiilleen.....
Täytyy erittäin ylpeänä myöntää että lapseni saivat sellaista huomiota ja kasvatusta kuin olisin
itse halunnut... En saanut koskaan ... Minulla kun ei vanhemmat kasvattanut minua vaan minä heitä.

Siksi joskus ajattelen että MIKSI? miksi minä ..miksi ei isosiskoni..heikkona poistettiin enkeliksi. hmm...
Ehkä minulla oli / on voimavaroja siihen ei siskollani tai veljelläni...

Tiedä mikä siinä on miten ihmiselämä menee tai mennäkseen meee....
Mutta aika näyttää kuinka kamalan vahva sitä on ollut ja liian kauan.... onneksi kroppa tekee stopin
kylläkin myöhäisessä vaiheessa...

Lapsuuden ajan koulukiusaus kammoista ... Opiskeluni lähestyy loppua enään kevät ja sitten olisi
lusittu opiskelu aika jonka totesin erittäin mukavaksi ja mielenkiintoiseksi.
Miksi epäilinkään itseäni??
Siitä vaan on niin helppo lähteä... En osaa ... En minä.......

Se on helpoin tapa luistaa asiasta... sanoisin näin...

Exceliin tosiaan ihastuneena on nyt omat menot ja tulot kuukausi tasolla laitettuna.
sekä kauppaostokset päivittäin ja kuukausi seurantaa .
että voikin joku asia olla mielenkiintoista.

Harmittelen että ikäni on sitä että ei välttämättä ole meikäläinen se ykkös valinta työpaikalle...
ainakaan en tulisi raskaaksi ...eikä olisi lasten sairasteluja jos pitäisi hvyää löytää itsestään,.
sekä erittäin suuri uteliaisuus tietokoneeseen ja sen tarjontaan .....

Marraskuun loppua kohti ollaan menossa ja ihmettelen missä meidän ensilumi on ????
Mustaa jouluako meille ollaan tarjoamassa???
                                                 
                                                                 Lunta odotellessa......




                                       Terveiset vaan ...ja Ähäkutti... tiesin mitä teen :)

                                           Terveiset sinne taivaaseen -Ilpo Kaikkonen


sunnuntai 10. marraskuuta 2013

. Isänpäivää ja lumetonta pimeää aikaa..

Isänpäivä.... herkistää joskus ja myönnettävä että Iskää on ikävä välillä..
Onneksi on muistoja ...onneksi vaikka vilperi olikin...

Lapsi teki isälleen kakkua, täytyy sanoa että on niin näppärä tyttö minulla
tuo nuorimmainen , hänellä omat vahvuutensa..
Kuten kahdella muulla ....
jokainen taitavia ja näppäriä oman alueensa vahvuuksissa...
Olisi kamalaa jos minulla ei olisi näitä lapsia...
Vanhemmat taas käyvät isänsä haudalla jos käyvät...
 (harvoin taitavat) minä
en niin perusta haudalla käymiseen...
Se on minun ajatusmaailmaani,muistan sitten
ihmisiä mielessäni.
En haudalla,eivät he ole siellä kuin
 se mitä on ajasta jäänyt jäljelle
tai tuhkana.... sydämessä pidän niitä
 jotka paikkansa ovat sinne saaneet...
Kynttilän sytytän . ..muistelen...




Nyt sitten paussia työharjottelussa ,oOlisin voinut olla pidempään työharjottelussa...
Kehujakin tuli että olen nopea oppimaan ,no tietokone on sellainen paikka että mielenkiintoa
piisaa ja rakkaussuhde varmaan kehittyy tämän Excelin kanssa :)

Laskelmia teen ja yritän ylläpitää sitä taitoa ja ehkä juttelen open kanssa
että mitäpä .. mitäpä sitä vielä keksisi.... exelin suhteen lisä kurssia tms.
pitäsköös uskaltaa ajokorttia suorittamaan...hmm...

Mutta sitä miettiessä ... siivousta ja siivousta... siivousta monessa asiassa ja
monessa paikassa... näillä mennään tällä kertaa...
En saa ihmisistä ... en ystävistä oikein mitään itselleni....
olen antamiseni maljan äärirajoilla... ehkä pitäisi pysyä tovi poissa.....
Olla vaan omissa oloissaan tovi....hakea ajatuksia ja miettiä mietittävät...
tai jotain sinne päin....



                                        Kuva isästäni  vähän ennen pois menoa melkein 90v
                                                      tästäkin hetkestä tuli  6v niin se aika kuluu......

jatketaan....siivotaan....

sunnuntai 3. marraskuuta 2013

Marraskuu kuukausista Harras....

Se tulee aina mieleen Marraskuusta.....
Musta Marraskuu ja lämmin ei tykkää ei.....
Muutoksia on isoja tapahtunut usein Marras-joulukuussa....kun muistelen
elämäni tapahtumia .....
Kuolemaa ja Eroja...ne ovat aina jostain kumman syystä päätyneet tähän aikaan....
Alkaneet taas kevät-kesällä ..... elämä on kummallista kun toiset asiat menee
samaa kaavaa ... mitähän tapahtuu kun tekee poikkeuksellisesti toisin... ei varmaan mitään..

Näyttötyösuunnitelma on hyväksytty... allekirjotuksia vailla...ja täytyy sanoa että olipas
ihanaa (vielä 3pv) työharjottelua ..Sitä voisi ihan työkseen tehdä...mikä tässä hauskinta on
niin minä olen tällä reissulla osannutkin jotain ja oppinut lisää sekä... vanhoja haavoja on
revitty oikein kunnolla auki... ja siinäkin syynä..... "toooodella viksut Naisimmeiset" yllätys yllätys.

Kun olen kokemuksiani työmaailmasta kertonut... mitä pomoni minulle teki...
muistan sen hysteerisyyden ja paniikin kun piti soittaa kun on sairas.
En olisi saanut olla Sairas. (kun en ollut.... joku joka taas tiesi minua paremmin)
Mahavaivat kommentoitiin että Kohtu vaan pois kaikki paranee siitä.....

Niitä tutkittiin kun aikaa sai lääkäriltä ja selviteltiiin...
Olikin kaikkea muuta... ruoka-aineet jotka ei sovi.... ensimmäinen ravitsemusterapeutti
ei osannut sanoa mitään vähän niinkun...että laihtua pitäs... kyllä se siitä.
Onneksi sain uusinta käynnin ja oli vakituinen rav.terapeutti joka katsoi  2vkon ruoka päiväkirjaani
tuumaten... Selvä tapaus.
Eli se on kuin onnenpeli kun menet terveysasemalle ..... ja on nuo työterveysasematkin vähän
saman henkisiä ei niitä voi ylistää... niin monta lääkäriä on ollut v 2008 lähtien....
Tuosta esimiehestä jollekka soitto teki paniikkikohtauksia.....
Jos vastasi puhelimeen länttäsi melkein saman tien luurin korvaan... kun en olisi saanut sairastaa
mutta kaikki minun piti osata ja taitaa... ilman erikoiskorvauksia..
Että se ihminen muuttui minulle tyhjäksi läntiksi....
Mitään en tehnyt väärin mutta kyllä minuun sysättiin epäilyksiä ja voi sitä ihmisten kaksinaamaisuutta.
Sen näin täysin siellä... Ja en haluakkaan niitä ihmisiä nähdä.
Luultavasti ... jos tulisi vastaan tietäsin tasan tarkkaan mitä sanoisin jos jotain kysyttäisiin.

Ei minun tarvitse antaaa aina anteeksi. Kuinka minä uhrasin sinne aikaa ja intoa...
Minun sairastaessa tarvittiin 3 ihmistä tekemään minun normi työt mitä tein jokapäivä ...yksin minä...

Täytyisi osata arvostaa itseään... kunhan saa kaiken mallilleen ja johonkin järkevään suuntaan.
Täytyy ainakin opetella... olen aliarvoinut itseäni... ei minulla ole puolustajia ollut... sellaisia jotka Uskoo minuun ja tsemppaavat minua... näkevät minusta .... lukevat minua....
mitä minä olen ... oikeasti... taitava ja lahjakas...monessa asiassa.....
Kekseliäs ja selvittäjä... utelias....se on tässä herännyt jälleen työharjottelussa olleena...
Minusta olisi vielä johonkin... se tuntuu kivalta .mikä sitten onkaan taas todellisuus se on eri juttu
nyt on hyvä hetki... Kehun jopa itseäni... no olen pian taas matalapaineinen ......
En haluaisi ... vielä menee tunteet niin....

Pitäisi ihmiset jotka on todella loukannut minua joille olen anteeksi antanut.....
poistaa elämästäni.... jotkut kun osaavat sen toistamisen taidon...sitten pahoitan mieleni
ja ihmettelen Miksi ?? Mitä tein väärin??? EN MITÄÄN!
mutta niin asiat menee.... Mitä sitä paijaamaan ,ei mikään siitä parane... se onvaan sellaista
Feikkiä... ei aitoa... Aitoa minä tarvitsen... siksi en uskalla mitään.... en mene .... en halua....

puheet on minusta vain sananhelinää
ollaan olevinaan ja toisinaan ollaankin muuta.

vaikka tiedän että ei ole sellaisia ihmisiä kaikki ,mutta kun arvet on syvällä selkäytimessä.
Eikä ole ollut sellaista tukea ja turvaa joka olisi pitänyt minun puoltani..
Nyt vasta vanhemmiten on löytynyt joitakin ihmisiä ...toiset jatkaneet matkaa omissa elämissään
mutta ovat iskostaneet että VIKA ei ole minun...
vika on jossain muualla... aina ensimmäisenä ajattelen MITÄ minä tein väärin?
Mitä sanoin väärin?
Olenko edellisessä elämässä ollut sellainen että saan maistaa sitä tässä elämässä korkojen kera?
Lapsuudesta lähtien yksinäisenä... yksittäisiä ystävyyksiä hetkellisiä....
Ei isovanhempia,tätejä,setiä,sisaruksia jotka olisivat tukeneet minua...
Yksin ...yksin olen tämä maallisen vaellukseni tehnyt... Liitoissakin vaan nöyränä ollut hiljaa
hiljaa nieleskellyt pahaaoloani...ja kokenut että olen ansainnut ne haukut ym....
että olen niin huono... kuka sen paremmin tietää kuin se toinen?? mitä minä nyt itse itsestäni??
Mitätön....


Arvet saisivat umpeutua niin etteivät avautuisi koskaan.
Toivoa voi... ja toivoa saa,toteutuminen onkin sitten eri juttu.
Elämä on joskus vaan niiin... tai usein tyhjää.....
Ihmiset sanoo kauniita kehusanoja... joskus mietin kenestä ne puhuvat...
Itsestään vai minusta.....

Syvällä on arvet lapsuuden ja työaikain....
Joskus ne on vain muistoja.... joiden kanssa voi elää.
Kunhan uskoisin itseeni... hyvinä hetkinä uskonkin... mutta....aika näyttää kuinka akan käy.

Parempi myöhään kuin ei milloinkaan ... saada ystäviä...jotka uskovat minuun.
Vielä kun uskoisin itsekkin... ehkä minä jonain aurinkoisena aamuna uskon..

Taitaa mennä nyt jankkaamiseksi...lopetan ja puuhastelen jotain muuta...
kuten pelaamista ja kuvien metsästystä..... elämä vaan on sellaista.....
että kaikkea aikansa..........

No jos menis FB:n tekemään Mudelle oman profiilin...katsotaan kauanko se siellä on :D :D *nauraa*
Elämä on kummallinen juttu.... eikun jatketaan.....